Hyvä idea ei synny tyhjiössä. Se rakentuu kokemuksesta, uteliaisuudesta ja kyvystä tunnistaa, mikä todella koskettaa ihmistä.
Sistersin perustajat ja luovat johtajat Osnat Mangs ja Dana Pikkarainen avaavat, miten luovuus, teknologia ja ihmisymmärrys yhdistyvät tapahtumaksi, joka palvelee tavoitettaan ja jättää osallistujaan muistijäljen.
Luovuus mielletään usein kyvyksi keksiä jotakin täysin uutta, mitä kukaan ei ole koskaan aikaisemmin ajatellut. Me Sistersillä näemme sen toisin. Maailma on jo täynnä ajatuksia, ilmiöitä ja ratkaisuja, joista uusi voi saada alkunsa.
Luovuutta on kyky katsoa tuttua toisesta kulmasta, yhdistää vanhaa ja uutta tai tuoda olemassa oleva ajatus ympäristöön, jossa sitä ei ole aikaisemmin nähty. Inspiraatio ei tarkoita kopioimista, vaan kykyä tunnistaa jossakin nähdyssä jotakin kiinnostavaa ja muuttaa se osaksi uutta kokonaisuutta.
Kaikissa meissä on luovuutta – enemmän tai vähemmän ja eri tavoin. Jotta luovuudesta syntyy jotakin uutta ja käyttökelpoista, sen rinnalle tarvitaan näkemystä: kykyä arvioida, mikä monista mahdollisista ideoista toimii parhaiten missäkin tilanteessa.
Meille luova suunnittelu rakentuu kuudesta asiasta: ymmärryksestä, näkemyksestä, uteliaisuudesta, aisteista, rohkeudesta ja viimeistelystä.
Ideoinnin perustana on ymmärrys siitä, kenelle teemme ja mitä asiakas haluaa tapahtumalla saada aikaan. Mitä osallistujien pitäisi ajatella, tuntea tai tehdä, ja mitä tapahtuman jälkeen pitäisi olla toisin?
Asiakas, kohderyhmä, tavoite ja konteksti muodostavat pohjan, jonka päälle idea rakennetaan. Ne myös rajaavat luovuutta – ja hyvä niin. Rajat eivät ole luovuuden vastakohta, vaan parhaimmillaan ne antavat sille suunnan.
Näyttävälläkään idealla ei ole paljon arvoa, jos se ei palvele asiakkaan tavoitetta, puhuttele kohderyhmää tai toimi todellisessa maailmassa. Luovassa suunnittelussa karsiminen onkin olennainen taito: on tunnistettava, mikä palvelee tavoitetta ja vahvistaa ideaa – ja mikä vain lisää kokonaisuuteen jotakin tarpeetonta.
Olemme lähes 30 vuoden aikana nähneet tapahtuma-alalla valtavan kirjon yleisöjä, tiloja, ratkaisuja ja toteutuksia – sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Kokemus on opettanut meitä tunnistamaan yhä nopeammin, milloin ideassa on todellista potentiaalia.
Vuosien myötä syntyy eräänlainen tapahtumavaisto. Se ei ole valmiiden ratkaisujen varasto eikä kyky ennustaa seuraavaa suurta ideaa, vaan kokemuksen tuomaa ymmärrystä siitä, mikä toimii juuri tässä tilanteessa, tälle asiakkaalle ja näille osallistujille.
Pitkä kokemus ei tarkoita vanhasta muistista tekemistä. Päinvastoin: kun tietää, mitä kaikkea on jo tehty, pystyy paremmin näkemään, mitä voisi tehdä toisin ja missä kohtaa totuttuja ratkaisuja kannattaa rikkoa.
Luova ajattelu tarvitsee jatkuvasti uusia havaintoja ja vaikutteita ympäröivästä maailmasta. Siksi yksi tärkeimmistä tavoistamme vaalia luovuutta on yksinkertainen: elää silmät auki.
Kulttuurit, taide, muoti, musiikki, arkkitehtuuri, ruoka, ihmiset ja yhteiskunnalliset ilmiöt tarjoavat kaikki aineksia ajatteluun. Emme etsi niistä valmiita tapahtumaideoita, vaan näkökulmia, jotka voivat myöhemmin yhdistyä johonkin aivan toisenlaiseen.
Uteliaisuus tarkoittaa myös kiinnostusta asioihin, jotka eivät ensi näkemältä liity omaan työhön. Luovassa ajattelussa yhteys löytyy usein vasta myöhemmin.
Tapahtumien erityinen voima on siinä, että ne koetaan kokonaisvaltaisesti. Kokemukseen vaikuttavat se, mitä näemme, kuulemme, tunnemme, maistamme ja haistamme, mutta myös tila, tunnelma, muut ihmiset ja mahdollisuus osallistua.
Jos haluamme synnyttää tunteen tai jättää muistijäljen, osallistujan täytyy kokea jotakin. Siksi visuaalisuus ei ole meille tapahtuman päälle lisättävää koristelua, vaan keskeinen vaikuttamisen väline. Sen avulla rakennetaan tunnelmaa, ohjataan huomiota ja luodaan maailma, johon osallistuja astuu sisään.
Yhtä tärkeää on tarinallisuus. Parhaimmillaan tapahtuma ei tunnu sarjalta irrallisia ohjelmanumeroita, vaan kokonaisuudelta, jossa tila, visuaalisuus, sisältö, ohjelma, kohtaamiset ja osallistaminen tukevat samaa ajatusta.
Uudet teknologiat voivat syventää tarinaa, helpottaa osallistumista, vahvistaa vuorovaikutusta tai mahdollistaa jotakin, mikä ei muuten olisi mahdollista. Teknologia ei kuitenkaan ole idea, eikä sen uutuus yksin tee tapahtumasta kiinnostavaa.
Järjestyksen pitää säilyä oikeana: ensin määritellään tavoite ja idea, sitten valitaan niitä parhaiten palvelevat keinot. Sama koskee trendejä. Niitä pitää ymmärtää, mutta niiden ei pidä johtaa suunnittelua, sillä jos kaikki seuraavat samoja ilmiöitä, tapahtumat alkavat helposti muistuttaa toisiaan.
Teknologia, tekoäly tai ajankohtainen trendi ansaitsee paikkansa tapahtumassa silloin, kun se palvelee asiakasta, kohderyhmää ja tavoitetta. Muussa tapauksessa sitä ei tarvita.
Luovuus vaatii rohkeutta yhdistää asioita uudella tavalla, kyseenalaistaa totuttuja ratkaisuja ja ehdottaa toisinaan jotakin, mitä asiakas ei olisi itse osannut pyytää. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita erikoisuuden tavoittelemista erikoisuuden vuoksi. Joskus rohkeinta on yksinkertaistaa, karsia ylimääräinen pois ja luottaa yhteen vahvaan ajatukseen.
Hyvän idean pitää kestää kysymyksistä tärkein: miksi teemme tämän ja mitä sillä halutaan saada aikaan? Jos vastausta ei löydy, idea ei todennäköisesti ole vielä valmis.
Luova suunnittelu harvoin etenee suoraviivaisesti. Ajatukset kehittyvät, törmäävät toisiinsa, muuttavat muotoaan ja päätyvät välillä roskakoriin. Luovuutta ei voi pakottaa syntymään, mutta sille voi luoda hyvät olosuhteet antamalla tilaa erilaisille näkökulmille, keskustelulle, ajattelulle ja kokeilemiselle.
Sistersillä on aina haluttu luoda tapahtumiin wow’ta, mutta käsityksemme siitä on vuosien myötä syventynyt. Wow ei tarkoita automaattisesti suurinta näyttöä, kalleinta teknologiaa tai näyttävintä show’ta. Se voi syntyä vahvasta kokonaisideasta, yllättävästä oivalluksesta, aidosta kohtaamisesta tai poikkeuksellisen hyvin mietitystä yksityiskohdasta.
Hyväkään idea ei vielä riitä, vaan se pitää viedä huolellisesti loppuun asti. Saamme usein kuulla, että tapahtumasta tunnistaa Sistersin kädenjäljen. Se ei tarkoita, että tapahtumamme näyttäisivät keskenään samalta, vaan että niitä yhdistää tapa ajatella ja toteuttaa kokonaisuus johdonmukaisesti. Tapahtuman pitää näyttää asiakkaalta, puhutella oikeaa kohderyhmää ja välittää idea niin, että osallistuja voi todella kokea sen.
Teknologia kehittyy, trendit vaihtuvat ja keinot muuttuvat, mutta ihmisen tarve tuntea, kuulua joukkoon, yllättyä, kohdata ja tulla kosketetuksi säilyy.
Siksi emme usko, että tapahtumien tulevaisuus ratkaistaan vain keksimällä uusia keinoja. Se ratkaistaan ymmärtämällä ihmistä entistä paremmin. Työkalut voivat auttaa meitä suunnittelemaan ja toteuttamaan enemmän kuin ennen, mutta ne eivät korvaa sitä, minkä vuoksi ihmiset kokoontuvat yhteen.
Emme yritä keksiä pyörää uudelleen. Haluamme ymmärtää, minne sillä kannattaa ajaa seuraavaksi – ja rakentaa siitä kokemuksen, jota kukaan muu ei olisi tehnyt aivan samalla tavalla.